Suomen etu turvattava yhteispelillä

Takana on viitisen viikkoa vaalikampanjointia, joka on kiihtynyt loppua kohti. Ajattelin hoitavani homman Lasse Virenin taktiikalla, jossa aluksi roikutaan muun joukon mukana mutta viimeisillä kierroksilla lisätään tasaisesti vauhtia niin, että viimeistään loppusuoralla kaikki muut tippuvat kyydistä. Näinhän Viren voitti 1970-luvulla neljä kultaa kaksissa olympialaisissa.

Viimeiset kaksi viikkoa olenkin ollut vaalilomalla ja keskittynyt kampanjointiin. Tänä aikana matkakilometrejä on kertynyt nelisen tuhatta, joista 3/4 olen ajanut itse autolla. Melko raskasta puuhaa ja nyt onkin takki ns. melko tyhjä.

Mutta niin pitääkin. Kun johonkin ryhtyy, on hommaan heittäydyttävä täysillä. Periaatteeni on, että aina on annettava kaikkensa ja tehtävä parhaansa. Enempää ei voi keneltäkään vaatia ja yleensä kova työ palkitaan enemmin tai myöhemmin.

Lähdin vaaleihin pitkältä takamatkalta muihin nähden. Organisaatiossani oli vain muutama henkilö ja budjettini ehkä Keskustan ehdokkaista pienin. En pitänyt näitä ylipääsemättöminä ongelmina, sillä laskin melko paljon blogien ja tiedotteiden sekä niissä esiin nostamieni asiakysymysten ja näkemysteni varaan. Tämänkaltainen tiedotusstrategia on siviilityössäni toiminut hyvin.

Saavuttamani medianäkyvyys ei ole toistaiseksi ollut odotusteni mukainen. Populistiset ulostulot ja muiden puolueiden lokaaminen kiinnostaa mediaa tällä hetkellä selvästi asiakysymyksiä enemmän. Tavallaan ymmärrettävääkin nykyisen klikkijournalismin maailmassa mutta tämä ei ole hyvää journalismia. Tiedotusvälineiden perustehtävänä on välittää tietoa ja tarkastella sitä kriittisesti. Nyt erityisesti jälkimmäinen ulottuvuus on ollut puutteellista ja media usein toiminut populismin äänitorvena. Lisäksi osalla toimittajista on omia agendojaan, joita pyritään journalismin keinoin edistämään.

Suomi on rajamaa

Olen itse pyrkinyt nostamaan esiin puolustukseen ja rajavalvontaan sekä -turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Molemmat ovat Suomelle kohtalonkysymyksiä. Maamme sijaitsee läntisen ja itäisen kulttuuripiirin sekä Venäjän ja länsimaiden välisen, sotilaallisen vastakkainasettelun rajapinnassa täällä Skandinaviassa. Venäjällä väitetään majailevan pari miljoonaa sisäistä pakolaista, jotka mielellään hakisivat turvapaikkaa mistä tahansa länsimaasta. Ja Suomi on ensimmäinen länsimaa täällä pohjoisessa.

Suomella on 1.300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Etelässä rajan takana on miljoonakaupunki Pietari ja Pohjoisessa Muurmansk, jossa majailevat Venäjän ydinasevoimien vastaiskukyvyn turvaavat ydinsukellusveneet ja sen muu pohjoinen laivasto. Asiat voivatkin mennä näillä leveysasteilla hyvinkin pahasti pieleen, jos emme pidä huolta puolustuksestamme, sotilaallisesta liittoutumattomuudestamme ja rajavalvonnastamme. Puolustuksemme tulee olla itsenäinen, suorituskykyinen ja uskottava kaikkiin ilmansuuntiin. Ja rajavalvontamme tulee toimia kaikissa olosuhteissa.

Nythän näin pitkälti onkin ja Suomen malli olisi hyvä esimerkki myös muulle Euroopalle. Puolustuksesta tulee pitää parempaa huolta kautta unionin eikä luottaa siihen, että tiukan paikan tullen valtamerentakainen kaveri auttaa. Euroopalla tulisi olla oma puolustuskyky- ja kapasiteetti sekä kyky käyttää tätä suorityskykyä ilman muiden apua missä tahansa unionin alueella. Eikä Euroopan tulisi olla alisteinen USA:lle puolustuksen liittyvissä järjestelyissä. Pitää ymmärtää, että USA:n etu ei ole aina sama kuin Euroopan etu.

Rajavalvontaa tulisi EU:ssa tehdä ja siitä sopia yhdessä unionin kaikkien naapurivaltioiden kanssa kuten Suomi Venäjän kanssa nyt tekee. Ei niinkään luennoida naapureille kansainvälisestä oikeudesta sekä hokea sitä, kuka on kulloinkin oikeassa ja kuka väärässä. On tehtävä pragmaattista, toimivaa ja ratkaisukeskeistä politiikkaa, sillä näin saavutetaan yleensä parhaat tulokset molempien sopijaosapuolten kannalta.

Kreml ei ole kihlakunnanoikeus kuten Paasikivi aikanaan sanoi. Sama periaate pätee myös Turkkiin ja Ankaraan.

Europarlamentaarikot ovat Suomen joukkue

Usein sanotaan, että Suomi on hyttysenp...an kokoinen maa Venäjän luoteisrajalla. Pieni maa olemme myös unionissa, jonka parlamentissa meillä on 13 edustajaa. Tämä on 1,3 prosenttia Europarlamentin kokonaisvahvuudesta.

Näin pieni joukkue saa tuloksia aikaan ja kykenee vaikuttamaan vain yhteistyöllä ja pelaamalla joukkueena. Se, miten kulloinkin pelataan ja, mitä tavoitteita kulloinkin ajetaan, tulee määritellä täällä Suomessa. Jokaisen europarlamenttiin valittavan edustajamme tulee hyväksyä ja allekirjoittaa tämä toimintamalli ja lähtökohta.

Reserviläisliitto johti kansallisten edunvalvontaoperaatiota liittyen EU:n asedirektiiviin, jossa olin itse vahvasti mukana. Tässä yhteydessä tuli selvästi esiin, että kaikki europarlamentaarikot eivät toimi edellä kuvattujen pelisääntöjen mukaisesti. Samaa viestiä on tullut myös mm. ilmasto-, päästö- ja metsäasioissa. Osa parlamentaarikoista pelaa omia pelejään, hakee viiteryhmänsä muualta Euroopasta eikä aja kansallista etuamme. Tämänkaltaisia edustajia emme unionissa tarvitse.

Itse sitoudun toimimaan aina ja kaikissa olosuhteissa kansallisen etumme mukaisesti. Sitoudun myös tekemään yhteistyötä muiden suomalaisten europarlamentaarikkojen kanssa niin, että yhteispeliämme johdetaan Suomesta täällä kulloinkin määriteltyjen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Sitoudun siihen, että isänmaan etu tulee toiminnassani aina ensin.

Olen ehdokkaana Euroopan Parlamentin vaalissa numerolla 32. Vaalit järjestetään huomenna sunnuntaina. Muista äänestää.