Huolenaiheena pakolaiset ja Venäjä

Viikonloppuna kävin kampanjoimassa Kainuussa ja Etelä-Karjalassa. Eurovaalitunnelmiin virittäytyminen oli molemmissa maakunnissa vasta alkumetreillään. Eduskuntavaalien läheisyys oli vielä vahvasti aistittavissa ja tuleva hallitusratkaisu puhutti monin paikoin Eurovaaleja enemmän.

Vahvimpana huolenaiheena Kainuussa tuntuu olevan maakunnan taantuva väestökehitys ja palveluiden yleinen heikkeneminen. Niiden koetaan siirtyvän pikkuhiljaa Oulun suuntaan. Unionia pidetään tasapainottavana toimijana tämän osalta, koska sieltä saadaan taloudellista tukea syrjäseutujen pitämiseksi asuttuna ja palveluiden säilyttämiseksi myös syrjäseuduilla.

Myös Euroopan pakolaistilanne nousi puheissa esiin. Huolta tunnettaan paitsi Suomeen tulleiden pakolaisten määrästä myös siitä, ettei EU:n sisällä ole kyetty sopimaan tähän liittyvästä taakanjaosta. Monet muistelivat Neuvostoliiton hajoamisen aikoja, jolloin Suomessa varauduttiin suuriin pakolaismääriin idästä. Tällaisessa tilanteessa olisi Suomen edun mukaista, että pakolaisia kyettäisiin sijoittamaan ennalta sovitulla tavalla unionin eri jäsenmaihin. Tähänkin skenarioon olisi hyvä varautua, sillä pelkästään 1900-luvulla Venäjällä tapahtui kaksi vallankumousta. Ja näistä ensimmäiseen liittyi vuosia kestänyt sisällissota, joka säteili vahvasti myös Suomeen.

Myös Etelä-Karjalassa unionia tunnutaan pidettävän lähtökohtaisesti hyvänä asiana mutta Suomen pyrkimys sen mallioppilaaksi ihmetyttää. Tavoitteisiimme mm. EU:n päästövähennyksiin liittyen kaivattiin Lappeenrannassa malttia, maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajua. Tämän allekirjoitan, sillä Suomen osuus EU:n kokonaispäästöistä on alle puolitoista prosenttia. Idealismi, haihattelu ja utopistiset päästövähennystavoitteet eivät ole kansallisen etumme mukaista politiikkaa. Oma leiviskämme tulee toki hoitaa kunnolla mutta Euroopan yhteiseksi hiilinieluksi meidän ei pidä alistua.

Kävelykatu Oleksilla puhuttiin myös EU:n Venäjä-pakotteista, jotka ovat rajusti leikanneet venäläisturismia maakunnassa. Tämän seurauksena alueen liike-elämä on kärsinyt ja työttömyys lisääntynyt. Erityisen kovia on kokenut Suomen maataloussektori, joka ennen myi ison osan tuotannostaan Pietarin viisimiljoonaiselle talousalueelle ja muualle Venäjälle.

Pakotteet ajavat Venäjää Kiinan syliin

Pakotteet juontavat juurensa vuoden 2014 Ukrainan kriisistä, jonka yhteydessä Venäjä kaappasi Krimin itselleen ja alkoi lietsoa sekä tukea kapinaa Ukrainan itäosissa. Pakotteiden seurauksena Venäjän talouskasvun väitetään hidastuneen mutta juuri muuta vaikutusta niillä ei ole siihen ole ollut. Sota Ukrainan itäosissa jatkuu edelleen ja Venäjä integroi Krimiä koko ajan tiukemmin itseensä. Niemimaa on nyt yhdistetty Euroopan pisimmällä sillalla Venäjään ja parhaillaan alueelle rakennetaan uutta infrastruktuuria. Venäjä on siirtänyt Krimille myös lisää sotilaallista kapasiteettiaan.

Se on meillä ja muualla Euroopassa jäänyt vähemmälle huomiolle, että pakotteet ovat työntäneet Venäjää kohti Kiinaa. Maat ovat jo mm. sopineet yhteisistä talouslinjauksista, joilla pyritään haastamaan länsimaiden ylivaltaa maailmantaloudessa. Ne ovat myös järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia ja muuta sotilaallista yhteistoimintaa. Kiinalaisia sotalaivoja on tähän liittyen liikkunut myös Itämerellä.

Kiina ja Venäjä ovat lisäksi rakentaneet uutta, taloudellista ja logistista infrastruktuuria, joiden avulla Siperian raaka-aineita voidaan myydä enemmän ja helpommin Kiinaan. Kiina ja Venäjää yhdistää nyt paljon aiempaa laajempi verkosto kaasuputkia, rauta- ja maanteitä sekä siltoja. Toimivampi infrastruktuuri ja lisääntynyt kauppa saattavatkin ajan kanssa synnyttää kiinalaisvenäläisen talousalueen.

Euroopalle saattaa jäädä tässä pelissä Musta Pekka käteen. Haastajaksemme on syntymässä uusi ja entistä vahvempi itäblokki, jolla on eväät nousta myös USA:n haastajaksi maailman taloudellisesta ja sotilaallisesta herruudesta. Kiinan bruttokansantuote on jo nyt USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin ja kasvaa kovaa vauhtia. Venäjän ja Kiinan yhteinen väestömäärä muodostaa noin neljänneksen koko maailman väestöstä. Molemmat maat kasvattavat kovaa vauhtia myös sotilaallista suorituskykyään ja erityisesti Kiinan varustelumenot nousevat kovaa vauhtia. Niillä molemmilla on oma, kunnianhimoinen avaruusohjelma ja myös kyky käyttää sotilaallista voimaa avaruudessa.

Onko tämä Euroopan etujen mukainen kehityssuunta? Mielestäni ei ole.